Pikatestit rakenne ja toiminta

Immunologiseen tunnistukseen perustuvat pikatestit valmistetaan kaupallisista tuotteista pitkälle automatisoidun robotiikan kokoamina. Tukimateriaalina on ohut muovinen alustalevy, joka on päällystetty huokoisella, nestettä imevällä materiaalilla (selluloosa tai muu luonnonkuitu), jossa nestevirtaus tapahtuu samalla fysiikan lakien ajamalla periaatteella kuin puiden ja pensaiden nestevirtaus maasta latvaan saakka. Nestevirtauksesta huolehtivaan materiaaliin sijoitetaan vyöhykkeinä tarroilla peitetyt näytettä imevän (A) ja reagenssiseoksen (B) tyynyt sekä ylimääräisen nestevirtauksen imevä jätetyyny (kuvassa oranssina). Avoimena näkyvälle alueelle (jossa näytevirtaus on seurattavissa ja johon tuloksen kertovat viivat ilmestyvät) vedetään ohut tutkittavan yhdisteen tunnistavaa ja sitovaa reagenssia sisältävä viivamainen alue (kuvassa C-kohdalla, mutta käytetään nimitystä T-viiva) sekä testin toimivuuden varmistava kontrolliragenssiviiva (kuvassa D-kohdalla, mutta käytetään nimitystä C-viiva). Valmis, kaikki komponentit sisältävä levy kuivataan vakioiduissa olosuhteissa ja siitä laikataan halutun levyiset identtiset testiluskat, jotka pakataan yksittäin ilmatiiviisti saumattuun, kosteutta säätelevän silikageelipussin sisältävään foliopakkaukseen, johon on painettu kaikki testiltä EU-säädösten mukaan vaaditut tiedot.

Testiliuskaan voidaan sijoittaa useampiakin kuin yksi tunnistusalue (T-viiva-alue) ja liuskat voidaan käyttää muihinkin pikatestiformaatteihin, kuten esimerkiksi kastotestipaneleihin sijoitettuina, muovikasetteihin koteloituina ja sinetöitäviin näytekeräyspurkkeihin integroituina.

Kemialliseen tunnistukseen perustuvat pikatestit käyttävät joko värinmuodostukseen tai elektroniseen impulssiin johtavia kytkettyjä ketjureaktioita. Ne eivät ole immunologiseen tunnistukseen verrattuina täysin spesifisiä juuri tutkittavalle yhdisteelle, mutta toki riittävän luotettavia. Värin tulkintaa voivat häiritä näytteen sisältämät värilliset yhdisteet ja värinmuodostumista haitata näytteen sisältämät kemikaalit, jotka häiritsevät kytketyn reaktioketjun jotain osaa. Elektroniseen impulssiin perustuvat pikatestit ovat laiteluettavia ja yleenä tehty laitesidonnaisiksi.

Reagenssityyny (B) sisältää kuhunkin näyte- ja testityyppiin optimoidun puskuriseoksen sekä punaruskeiksi värjättyjä, pölymäisen pieniä kultapartikkeleja, joiden pinnalle on kiinnitetty tutkittavan yhdisteen tunnistava ja sitova vasta-aine. Testivyöhyke nappaa ja sitoo sen ylittävästä nestevirtauksesta vain ne kultapartikkelit, joiden vasta-aine on sitonut tunnistettavan yhdisteen. Tällöin muodostuu T-vyöhykkeelle selkeä punaruskea T-viiva. Huumeteissä T-vyöhykkeellä tunnistajana ei ole vasta-aine, vaan tutkittavan huumeen sisältävä yhdiste, joten T-vyöhyke sitoo vain ne kultapartikkelit, joiden vasta-aineessa on vapaita sitomiskohtia. Kun näyte sisältää tutkittavaa huumetta pitoisuudella, joka ylittää vasta-aineen sitomiskykykapasiteetin, yksikään kultapartikkeli ei sitoudu T-vyöhykkeelle. Tällöin T-viiva on negatiivinen kontrolli, joka varmistaa, ettei näyte sisällä tutkittavaa huumetta testille asetetun pitoisuusrajan ylittävästi. Ylempänä oleva kontrollivyöhyke tunnistaa ja sitoo kaikki sen yli virtaavat reagenssiseoksessa käytetyn vasta-aineen sisältämät kultapartikkelit muostaen aina vahvan C-viivan, kun testi on oikein suoritettu ja toiminut luotettavasti. C-viiva on testin toiminnan, testauksen oikein suorittamisen ja näytteen testattavaksi soveltuvuuden varmistava sisäinen kontrolli.